Kaikkihan sen tietävät, elämä ei koskaan ole pelkkää onnistumista. On niitä puhuttuja ylä- ja alamäkiä. Tuntuu silti epämieluisalta, kun mikään ei tunnu menevän hyvin, oikeasti, mikään. Ja vielä inhottavampaa on, kun kaikki tuntuu olevan huonosti, siitä tulee myös valitettua kaikille. Tästä seuraa ainakin omalla kohdallani yleensä väistämätön ilmiö: jotkut ihmiset ympäriltä alkavat kadota, koska heitä ei jaksa enää kiinnostaa.

Myönnän itsekin, että tiettyjen ihmisten jatkuvaa marmatusta ei halua kuunnella joka päivä: jos itsellä on asiat kerrankin hyvin, ei halua tulla vedetyksi takaisin harmaaseen johtuen jonkun muun jatkuvasta negatiivisuudesta. Siksi nyt pelkäänkin olevani juuri tämä marmattava, ilmapiirin romahduttava henkilö. Pyrkiessäni välttämään tätä, tuleekin oltua ennemmin lähes vallan hiljaa, koska ei halua pilata toisten iloisuutta ja hauskanpitoa. Vaikutus ei kuitenkaan ole omalla kohdalla toivottu, koska olemalla hiljaa jättää itsensä kaiken ulkopuolelle. Myös muut voivat alkaa tuntea itsensä vaivaantuneeksi, jolloin alkavat ylipäänsä hieman karvastaa kyseisenlaista seuraa.

En voi sille mitään, että tietyt asiat ovat tällä hetkellä melko... Heikolla pohjalla. Kaikki järkkyy, isot ja pienet asiat saavat yhdessä aikaan jotain valtavaa. Monet sosiaaliset verkkoni ovat entisen ehon kokonaisuuden sijaan sekavia ja osittain hajalla. Enkä osaa nimetä syytä... Vaikea on enää myöskään nimetä paikkaa, ryhmää, mitään, mihin selkeästi kuuluisin, ja missä olisi hyvä olla. Vaikea edes uskoutua kellekään. Niinpä asiat vain patoutuvat...

Voi kuinka onkaan tullut toivottua, että asiat olisivat niin kuin ne olivat vielä reilu viikko sitten - kun kaikki oli hetken tasapainossa.

Paluuta ei kuitenkaan ole. Ainoa vaihtoehto on jälleen kerran iänikuinen puurtaminen, jatkuva työskentely hyvän saavuttamiseksi. Positiivinen ajattelu, ajatusten oikein suuntaaminen, voimien kanavointi... Näitähän riittää. Mutta joskus on päiviä, jolloin ei vain enää jaksaisi. Kun vain kaipaisi mahdollisuutta luovuttaa, kaatua sängylle ja nukkua elämässä niin paljon eteenpäin, ettei ongelmia olisi. Kuinka monesti moinen ratkaisu olisi ollut mitä kaivatuin. Kuitenkin tietäen, ettei se ole mahdollinen, ei auta kuin yrittää jaksaa tätä loputonta tallustusta eespäin. Nauraa vitseille, hymyillä ihmisille ja leikkiä, että kaikki on vallan loistavasti! Siitä huolimatta, että asiat todellisuudessa ovatkin aivan toisin.

http://www.youtube.com/watch?v=vLl1NDwMJps

http://www.youtube.com/watch?v=ory_dS82VNA