On noita ihmisiä moneen junaan... Muun muassa löytyy noita ihania. Kuinka niitä onkaan näin sankoin joukoin eksynyt minun ympärilleni? <3

Viime aikoina on asiat menneet hieman alamäkeä... Mutta minua ei ole hylätty, tukea on tullut, useammin kuin sitä on pyytänytkään.

Olen saanut tukea surussani; Ihmisten menettäminen on kamalaa. Vielä kamalampaa se kuitenkin olisi ilman kaikkia, joiden olkapäät olen saanut suolaisella vedellä kastella ja joiden sylissä surra. Niitä, joiden kanssa keskustella ja unelmoida... Heitä, jotka ovat antaneet ajan kulua ja minun kertoa.

Paniikki. Ja pelko. Kamalia tunteita. Minua kuitenkin lohdutettiin, rauhoiteltiin. Realiteetteja on lyöty pöytään. Paniikki on jo poissa, vaikka helpotusta ei ole vielä tullut. Odottavan aika on pitkä...

Siltikin saan jatkossakin nauttia ihanista, jotka odottavat kanssani. Yhdessä toivomme helpotusta. He tukevat minua, pysyn rohkeana. Elämässä tulee tälläistä.

Elämä ei ole ihana. Mutta ilman ihania kukaan ei jaksaisi elämää.