Olen varmaan laiskin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuja koko Suomen historiassa. Enkä edes siksi, ettenkö tahtoisi pärjätä tai omaisin vain muuten niin suuren älykkyyden, että pärjäisin lukemattakin. Kunhan nyt vain en malta lukea kun haluan tehdä kaikkea muuta. :3

Ainakin olen innostunut "taiteilemaan". Siis oikeasti, lainausmerkeissä, sillä taitoa ei löydy vaikka intoa senkin edestä! Piirtelen ja raapustelen, värittelen ja maalailen kaikenlaista, en mitään erityisen ihmeellistä, mutta kaikki se on yhtälailla äärimmäisen tyydyttävää. Se vie kuitenkin aikaa ja välillä hermoja, joten koulukirjat ovat aikalailla ajautuneet nurkkaan. Sieltä minä niitä sitten illansuusta kaivelen, jotta saisin edes jotain päivälle suunnittelemistani asioista luettua. Että heikkoa on.

Toki sitä aikaa menee muuhunkin. Haaveilu on näin keväisin yleistä, minulle ainakin. Ihana tuijotella kermansaven kahvikuppia puristaen ikkunasta, nähdä kevätauringon värjäämä hanki ja muistella niitä pienenä vietettyjä aurinkoisia päiviä ja ehkä pohtia monenmoista. [Pelottavaa millainen olen aikanaan vanhoilla päivilläni, kun jo nyt kulutan aikani näin!] Jotenkin herkistynyt olo aina tähän aikaan vuodesta.

Ja on se kevät minulla rinnassa muutenkin, olen huomannut. Ei siitä sen enempää, mutta mukavaahan tuo on. :3

Niin, että sinnehän se aika hupenee, kun opiskella pitäisi. Mutta on vaan taas niin hyvä fiilis, kaikki naurattaa. Kai sitä tosin voisi ryhdistäytyäkin... Ehkä. Kohta. Myöhemmin. Katsellaan.


 
ps. Naurakaa toki tekin!