Taidan inhota itseäni. Moni muukin taitaa inhota minua... Tai en tiedä, mutta joskus tuntuu että ainakin monen pitäisi. Ihan vain, kun vaikuttaa vähän siltä, että teen vahigossakin muiden ihmisten elämästä niin pirun monimutkaista - omaani unohtamatta tietenkään. Ja loppujen lopuksi, vaikka ratkaisut olisivat helppoja ja yksinkertaisiakin, en siltikään kykene niihin.

Kai tämäkin on sitten jonkinlainen lahja, tällainen pettämätön kyky sekoittaa omat ja muidenkin ihmissuhteet. Ainoa, mistä voin tässä kuitenkin edes yrittää olla ylpeä, on se, että pyrin silti aina olemaan mahdollisimman rehellinen. Rehellinen niin omista tunteistani kuin siitäkin, miten itse asiat koen. Tosin on pakko myöntää, että joskus se se vasta sekoittaakin tilannetta entistä enemmän. Mutta kun en vain halua valehdella. En edes antaa käsityksiä. Tosin välillä taidan ihan jopa tahtomatta ja huomaamattanikin tehdä niin.

Ei, en todellakaan ole tunteeton, saati että sitten kokisin mielihyvää pistäessäni muiden elämän sekaisin [siinä oman pääni ohella]. Tunteita on tässä kohtaa oikeastaan ehkä vähän liikaakin... En vain selvästikään hallitse tilannetta.Tai jos se joskus olikin kontrollissa, niin en enää. Sekin ärsyttää.

Olen tainnut venyttää asioita jo aivan liian pitkään, ja nyt kaikki on sen myötä taas asteen hankalampaa. En tiedä auttavatko asiaa seikat, kuten vastapuolen liiankin selvät tunteet, ja että oikeasti minun pitäisi muutenkin tällä hetkellä keskittyä ihan muihin asioihin. Voi miksi ihmeessä olen tehnyt tästä nyt niin itselleni kuin muillekin niin pirun hankalaa... Kun ei oikeasti voi syyttääkään ketään muuta kuin itseään. Tosin voihan se olla parempi, että kaikki on vain itsestä kiinni -ainakin jos tietäisi miten toimia.

Sitä vain pitäisi kai yrittää tarttua jälleen itsestään niskasta. Tiedän, että se olisi aiheellista [monessakin asiassa, enkä taida edes olla ainut]. Eihän kukaan muukaan voi omia tunteitani kokea tai tehdä päätöksiä puolestani (harmi sinänsä). Vaikealta tuntuviakin asioita on valitettavasti vain tehtävä, vaikka inhottaakin.

Perjaatteessa sitä siis tarvitsisi alkaa kai joskus toimimaankin, ja yrittää  jättää tämän kaltainen päätön yksinpuhelu vähän ehkä mielenkiintoismpiin asioihin ja/tai tilanteisiin. (Kuulostipa järkevältä...) 

Yep, I'm fucking genious. And I fucking knew it!