Onhan tässä ollut kaikenlaista. Ja kaikkea yhä tulossa. Joten kai minullakin on oikeus ilmaista oma mielipiteeni näistä kaikista ihmisten mieliä  kiusaavista asioista? Kun alkaa jo niin ärsyttää itseäkin tämä loputon puiminen. Jotenka siis..

 

1. Homot

Seksuaalisuus on nyt ollut otsikoissa useammastakin syystä: On puhuttu niin homoavioliittojen laillistamisesta, kuin toiselle kierrokselle yltäneestä, vihreästä homo-presidenttiehdokkaasta, Pekka Haavistosta. Ja voi kuinka porukka jakaantuukaan tässä asiassa!

Itse en näe homoudessa mitään pahaa, ja ystäväpiiristänikin löytyykin muutamia homo- ja bi-seksuaaleiksi itsensä luokittelevia henkilöitä. Ja eikö olekin aivan luonnollista, että kukin on sellaisen kumppanin kanssa, jonka kokee luonnolliseksi ja jonka kanssa on onnellinen? Suoraan sanottuna, mitä se edes muiden persettä kutittaa - ja jos niin on, niin ei kyllä pitäisi. Kukin on mitä on, ja niin kauan kuin ei tyrkytä itseään ja näkemyksiään, ei sen mielestäni pitäisi olla kenellekään ongelma.

Mutta se on. Herran jessus kun se vain on, eikä tälläinen yksinkertainen "nykynuori" voi vain ymmärtää! Kuinka moni suomalainen ei halua Haavistoa presidentiksi VAIN tämän suuntautumisen tähden? Koska pelkää mitä muu maailma ajattelee? Suomi taitaa omistaa todella huonon itsetunnon... Ei seksuaalisuuden perusteella sovi tuomita, vai mitä sitä sanotaan..?

Puhutaan vielä tästä homoavioliitostakin... Vaikka tosin jo ajatuskin saa huokaisemaan syvään. No siis, kahden saman sukupuolta olevan henkilön avioliitto ei ole hyväksyttävää siksi, että iso homeinen kirja (aka Raamattu) sanoo sen olevan rikos. Rikos, josta tulisi kivittää hengiltä. Mutta eihän homous ole enää rikos, ei edes epätavallisuus! [Niin kuin ei moni muukaan, kuten vaikkapa esiaviollinen seksi, eikä edes avioRIKOS, vaikka sitä tosin paheksutaan...] Joten, miksi ei hyväksyä myös homojen välinen avioliitto? Sitäpaitsi onhan avioliitto tunnettu jo ennen kristinuskoakin, vaikka sen pillin mukaannyt tässä nyt tanssitaan. Ja jos se on siltikin kertakaikkisesti liian iso pala nieltäväksi kirkolle, tai Päivi Räsäsen kaltaisille tekopyhille ... henkilöille, kuka sanoo, ettei pelkkä maistraattivihkiminen ole riittävä? Parasta voisikin olla, että kirkko ja valtio erotettasiin toisistaan vallan, niin ei tulisi mitään epäsopua uskovaisten ja homomyönteisten välillä tässä asiassa.

Kun totuushan on sekin, että ei edes avioliitto ole täysin samassa arvossa kuin ennen... Josta tuli mieleen

 

2. Kihlaus ja Avioliitto

Teinikihlat. "Liian pitkä kihaus". Prinsessahäät. Perinteet. Ja se niin ihanainen, aina yhtä hämyinen avioliiton satama... Saanko oksentaa -.-

Olen kai outo naispuolinen, sillä en omista hää-geeniä. En ikimaailmassa tahtoisi mennä missään muodossa naimisiin, saati pitää siihen päälle 200 vieraan juhlia ja saada monen unelmoimaa, kliseistä prinsessapäivää. Oikeasti, ei ikinä. Tokihan mukava jos muut nauttivat, ja itsekin kyllä viihdyn muiden häissä, mutta itselle en kaipaa sitä. En tarvitse paperia todistamaan, että olen sitoutunut tosissani toiseen ihmiseen, tai juhlia sen merkiksi, että olen vihdoin timantti nimettömässä ja raahaan sulhoa pallo jalassa.

Ei. Siksi ärsytän ihmisiä myös, kun annan kihlaukselle erilaisen arvon kuin muut. Kihlaushan on virallisesti lupaus avioliitosta, eikä kihlautumisesta kuuluisi monen mielestä edes puhua ennen kuin on päivämäärä tai edes jonkinlainen ajankohta päätetty. No, minullekin kihlaus on vakava asia. Ja voisin kuvitella meneväni kihloihin, vaikka en naimisiin haluakaan. Se olisi itselle merkki siitä, että tämä on nyt se suhde, se vakava ja lopullinen - ei siis mikään kahden viikon seurustelun jälkeinen "kokeillaan sormusta" -leikkiminen. Ei, vaan aivan yhtä vakava asia minulle, kuin monelle muulle se avioliitto. Mutta haluaisin jättää sen siihen, ilman mitään ylimääräisiä grumeluureja, en kaipaisi välttämättä edes kihlajaiskahveja.

Nyt moni ajattelee, ettei se ole mikään kihlaus, kun ei sitä avioliittoa kuulu. Mutta minkäs teet, parempaa nimikettä ei ole tarjolla. En tiedä mikä kahlaus sen sitten pitäisi olla, kun ei koskaan päästä rämpimään (ärsyyntyneiden iloksi myönnyn heittomerkkeihin) "kihlausta" pidemmälle. Mutta ei siinä mitään, kahlataan sitten perkele. Minä kutsun sitä silti kihlaukseksi, sanotte muut mitä hyvänsä.

Enkä siis ole mikään 15-vuotias teini, joka kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken, jos sellaisen kuvan saitkin. Minä vain olen tätä mieltä.