Öö onko kukaan muu huomannut, kuinka kamala kinaaminen joka paikassa on siitä, millainen naisen kropan tulisi olla? Tiedettähän, tämä aina vain jatkuva lauta vastaan muodokas -jankkaaminen?

Koko ajanhan puhutaan siitä, kuinka nykyajan kauneusihanne on vääristynyt ja kaikki uskovat olevan kaunista, kun nainen on rutkasti alipainoinen ja kylkiluut näkyvät. Samaan aikaan tätä ihannetta kammoavat (yleensä naiset) tai omaa hyllyvää kroppaansa puolustavat neidit ja rouvat puolustavat oikeuksiaan sanomalla, että naisen pitää olla muodokas. Mutta hei - eikö tässäkin tulisi silti muistaa kohtuus?

Kyllä, nainen on mielestäni kauneimmillaan ollessaan muodokas. Mutta kun se ei tarkoita, että on se vähintään toistakymmentä kiloa ylipainoa niin, että aivan joka paikka keikkuu. Ei, muodokas tarkoittaa selvästi erottuvaa naisellista vartalomuotoa: yleensä kehon leveimpänä kohtana lantio, reittäkin vähän enenpi, ja rintaa sitten oman vartalotyypin mukaan (tiimalasi, päärynä, omena, kolmio jne). Mutta tämä ei ole kaikille niin yksinkertaista, vaan on pakko hypätä ääripäästä toiseen.

En todellakaan puhu henkilökohtaisesti naisena, joka on täydellisen tyytyväinen omaan vartaloonsa: mielelläni omistaisin kapeamman vyötärön, ja vähän hyllyväistä voisi noista persjaloistakin poistaa. Ja niin taitavatkin ajatella, jos ei lähestulkoon kaikki, niin ainakin iso osa naisista. Joskus sitä vain katsoo turhankin vahälihaisia kroppia kadehtien, kun omasta tuntuu olevan sirous kaukana. Siitä huolimatta, ettei tätä puhuttua kukkakeppi-ihannetta kannatakaan.

Joskus myös näkee, kuinka näiden kaikkien painoihanteiden täyttäjät, nuo sirot lihaskimput, itse "täydellisyydet", tuhahtelevat ylimielisinä niille, jotka puolustelevat sitä hieman ylenpantisempaa naisten muodokkuutta. Ylimielisyys on liikaa, mutta myönnän itsekin päskähteleväni, kun ei meinaa naurun pidättely millään onnistua. Ei, kun joskus jo todella huomattavasti ylipainoiset kovaäänisesti puolustavat kurvejaan, ja siinä ohessa vähän muidenkin. Eipä sillä, jokainen kantaa itse omat läskinsä, oli niitä sitten vähän enemmän tai paljon vähemmän. Mutta kun minulla tällaisissa tilanteissa nousee aina mieleen se kohtuullisuus, jolloin en voi kurittomall virneelleni mitään. Ei sillä, naurattaa minua ne kamalat luurangotkin, jotka pitävät itseään niin kovin kauniina poskipäiden törröttäessä ikävästi.

Jokainen pitää kuitenkin kauniina eri asioita. Onhan tämä lähinnä vain hyvä asia, vaikka välillä vähän naurattaakin... Silti tulisi muistaa olla menemättä liiallisuuksiin, ja pitää silmällä vähän ohessa omaa terveyttäänkin. Toki peilikuva kertoo useasti enemmän kuin painoindeksi - ihmisethän ovat erilaisia, ja aivan ehdottomasti eri muotoisia.

Joten... Eläköön muodokkuus! Eläköön normaalipainoisuus! Eläköön KOHTUUS!